Toisen tapaamisemme materiaalia

Moi kaikki, tässä toka päivän juttuja. Lisään myöhemmin erityisohjeita, joista seuraavaksi taulujen/taiteen kuvaaminen. Kysykää --- jos mietityttää.

------------------------------------------------------------------------------------

----------------------------------------------------------------------------------

Kuvan tallentamisesta ja pieni käsittelyohje...

Kun kuva on otettu, se pitää tallentaa jonnekin muualle kuin puhelimen tai kameran muistiin.

Jos käytät puhelinta - sinulla on varmaan ns pilvipalvelin kuten Googlen kuvat tai Applen vastaava.

Puhelimesta voit ottaa kuvia tietokoneellesi käsiteltäväksi, jos se on vaikeaa, voit lähettää ne mailin liitteinä itsellesi.

Puhelimen muisti voi hajota, silloin menetätä kaikki kuvasi.

Huolehdi siis, että sinulla on varmuuskopia eli backup.

Suurin osa kuvista on huonoja ja turhia, heittele ne rohkeasti pois sillä kuvat vievät paljon tilaa ja täyttävät muistisi.

Jos kuvat ovat tärkeitä voit pilven lisäksi kirjoittaa niistä CD levyn ja laittaa ne vaikka tikulle ja viedä pankin lokeroon.

Tietone on hyvä tallentaja mutta senkin kovalevy voi hajota.

koeta siis laittaa kuvasi ainakin pariin eri paikkaan.

Kuvista kannattaa tulostaa parhaat ja kirjoittaa niiden taakse missä, kuka, miksi. Viiden vuoden kuluttua et enää muista, että missäs tää otettiin.

Oman tulostimen hankinta on hyvä juttu, mustesuihkun saa viidelläkympillä.

Kuvia voi tulostaa todella halvalla valokuvausliikkeissä ja vaikkapa keravalaisessa IFI:ssä.

Voit tehdä helposti kuvistasi kirjan. Siten kuvia on helppo näyttää, helpompi kuin, että hakisit niitä tietokoneelta.

Muista aina nimetä kuvatiedostot. Et tee juuri mitään kuvalla, jonka nimi on DCS2454367.

Voit nimetä kuvat tallennushetkellä, esim hetkeä ennenkuin kirjoitat CD:n.

Tärkeistä kuvista tee mahdollsimman hyvä ja isokokoinen kuva ja tallenna kuvaavalla nimellä "liisa23718kotka" ja vaikkapa kansioon "jorenparhaat".

Kun opettelet kuvankäsittelyohjelmaa (joka sinun pitää tehdä) niin tiedostolla on niinsanottu pääte, esim .jpg tai .tif. Nuo kertovat tietokoneelle millainen tiedosto on.

Jos et halua opetella esim Photosoppia voit hankkia arkistointiohjelman jossa voit säätää kuvaa ainakin jonkun verran. Siellä kuvat ovat tallessa.

Macilla Photo ja Windowsilla arkistona "omat kuvat" ( my pictures) ja käsittelyyn XnView.

Photoshopista on WIN koneille versio…Photoshop elements…alle satasen ja siinä on erinomaiset käsittelyt ja arkisto.

Tuli mainittua GIMP joka on ilmainen ja sitten kaikke ne sadat muut, jotka maksavat tai ovat ilmaisia. Paras olisi Elements heti alkuun.

Kun kuva on kuvattu voisi työnkulku olla seuraavanlainen. Laitan siitä videon ryhmäämme viikon sisällä..

1. Laita SD kortti kamerastasi kortinlukijaan.

2. Avaa kuva Elements ohjelmaan.

3. Tallenna ensin käsittelemätön täysiversio jonnekin.

4……. Sitten muuta kuvasi koko haluamaksesi.

4b….. Rajaa kuvasta turhat pois

5. Säädä kuvan valoisuus esim LEVELLS säätimellä tai automaatilla.

6. Korjaa värejä halutessasi.

7. Terävöitä kuvaa.

8. Tallenna kuva jpg muodossa koneellesi.

9. Lähetä se maailmalle.

Helppoa kuin heinänteko ja video tulossa tästä.

Puhelimella kuvaamisen hankaluudet.

1. Sitä on hankala pidella ja laukaista samalla hetkellä, liukas litteä rimpula.

2. Tarkennusta varten pitää tökkiä ruutua. Kökköä yhdellä kädellä pitää kiinni samalla.

3. Käytössä on vain laajakulma, kaikki on tarkkaa linssin pinnasta saakka.

4. Laajakulmasta johtuen naama menee merkillisen näköiseksi, kun kuvaa läheltä.

5. Salama laukeaa vahingossa ja pilaa kuvan, säädöt siis hankalia ja vaativat keskittymistä.

6. Kuvat usein pystyjä, vaikka vaaka olisi parempi.

7. Kuvat aina hiukan mössöä koska kenno on pieni, heikosti painokelpoisia.

8. Hämärässä kuvat vielä kamalampaa mössöä, suurta kohinaa.

9. Jos salamaa tarvitsee, sen teho mitätön.

10. kauempaa et saa kuvia, ei teleasetusta, jota voisi käyttää, digizoom tekee samaa mössöä.

Hyviä puolia…

Puhelin on aina mukana ja nopea ottaa esiin, se onkin todella tärkeää.

Jos pitää tehosteista, niitä riittää, vaikkapa kaninkorvat kuvatulle, ihanaa.

Kuvat helpompi lähettää someen heti verrattuna kameraan.

----------------------------------------------------------------------------------

------------------------------------------------------------------------------------------------

Taiteen ja taulujen kuvaaminen...

Kaksiulotteisen kuvataiteen kuvaaminen on erittäin vaikeaa, puhumattakaan kolmiulotteisesta. Olen työssäni lehtikuvaajan kuvannut näyttelyjuttujen yhteydessä suuren määrän kuvataidetta 40 vuoden aikana.  Tässä valokuvaajankoulutukseeni ja työhöni liittyviä ohjeita amatööritaidekuvaajalle.

1. Laitteet ja resoluutiot

2. Neutraali värimaailma

3. Rgb:stä CMYK

4. Taulun kuvaaminen

5. Veistoksen kuvaaminen.

6. Taiteilija mukaan kuvaan.

7. Copyrightit

8. Skannaus

9. Kuvankäsittely

10. Kuvien jakaminen.

Kameran pitää olla manuaalisti säädettävä. Puhelin tekee kuvaan omiaan ja puhelimen kameran kennon pieni koko saa aikaan teoksen kuvan pintarakenteen laadullista heikkenemistä. Jos teaos on iso ja sen pintarakenne on rikkonainen ( pinnan rakenne nousee useita millejä ylös kankaasta olisi hyvä että kameran kenno on 24 x 36 milliä) Pienemmät kennokoot - eivät tuota yhtä hyvää jälkeä. Toki tämä pitää suhteuttaa siihen missä kuvaa käytetään.

Jos kuva on vain verkossa on kameran laatuvaatimus pienempi. katsojien KAIKKI monitorit ovat erillaisia. Siellä saattaa olla 10 vuotta vanhoja läppäreitä ja 27 tuuman wysiwyg Post Script huippunäyttöjä. Näiden antama kuva on erittäin erillainen. Teoksesi nähdään siis tuolla jonkinlaisena ja täällä tällaisena.

Tarvitset kuitenkin kameran, jossa on ns manuaaliasetukset eli M kirjain näkyy jossain. Samoin siinä pitää olla manuaali tarkennus.

Objektiivi on tärkein asia. Kannattaa ostaa 50 - 105 millinen macro-objektiivi.

Se tarkentuu tasoon ja vääristää kohtuullisen vähän. Objektiivin hinnassa ei kannata säästää, objektiivi tekee kuvan.

Tarvitset jalustan. Mitä painavampi ja mitä paksummat jalat sen parempi. Siis. Mitä kalliimpi jalusta, sen parempi. Kuulapää on tärkeä asia, sen pallon on oltava mahdollisimman iso jotta kamerasi pysyy vakaana. Jalustassa pitää olla keskiputken alaosassa koukku - johon voit ripustaa muovikassin täynnä hiekkaa.

Tarvitset lisäksi rullamitan ja jalustaa varten pienen vesivaa´an. Sinulla pitää olla myös harmaakortteja joissa iso 18% harmaa ja sen ympärilla harmaakiila, valkoinen ja musta..mattapaperilla. Harmaakortin voit itse tehdä ja tulostaa.

Sinulla pitää olla ainakin kaksi valonheitintä, studiovaloa tms.

Nykyisin halutessaan päästä edullisesti voi ostaa rautakaupasta kaksi jalustallista LED työmaavaloa,hintaluokka noin 50 - 100 euroa kpl riittää. Ne tarvitsevat eteensä/ päälleen valkoista harsoa, esim hallaharsoa tms.

Kamerasi tuottaa analogisen objektiivin läpi kuvan jonka näkee kamerasi kenno jolla suuri määrä alkeispikseleitä. Kenno tuottaa valosta jännitevaihteluita - jotka kameran tietokone muuttaa binäärilukusarjaksi eli nollien ja ykkösten jonoksi. Se tallentuu kameran muistiin tai SD ym. kortille. Kortilta tietokoneeseesi siirtyvä data näkyy kuvana kuvankäsittelyohjelmassasi.

Resoluutio on kamala sana. Se merkitsee niin montaa asiaa.

Oletetaan - että kamerasi kennon resoluutio on sata. Siitä ei vielä mitään kuvaa tehdä. Kennolla on siis  esimerkiksi 10 x 20 pikseliä.  

Kennon resoluutio ilmaistaan siis sivu kertaa sivu, josta syntyy tavallaan pinta-ala. Jos kennollasi on vaikkapa 3000 x 5000 pikseliä noin 15 megatavuinen kuva, sillä tekee jo vaikka mitä.Resoluution termi on PPI ennen tulostusta ja DPI tulostuksen aikana.

Points per Innch tarkoittaa siis kuvassa olevan datan määrää. Jos sitä on vähän - on kuva sotkuinen epäselvä hajonnut ja pikselöitynyt, jos sitä on paljon samankokoisessa kuvassa on kuva kiinteä, ei rakeinen, ei pikselöitynyt.

Kun dataa on paljon voi kuvan painaa.

Mutta www:ssä katseltavan kuvan dpi määrä ei merkitse mitään. Siellä yksi kuvan pikseli vastaa yhtä näytön pikseliä. Siksi säätäessäsi kuvaa www:hen annat sille sellaisen ulkomittojen koon, joka sopii vastaanottajan näyttöön. Puhelimelle vähemmän, 27 tuumaiselle enmmän. Jos annat kuvalle kooksi esimerkiksi 1400 pikseliä pisin sivu se toistuu hyvin useimmiten. www kokoa määrittäessäsi ei siis ppi luvulla ole väliä, tulostus ja painotyössä on.

Kun työskentelet painon kanssa, kysy faktorilta ensimmäiseksi resoluutio. Yleensä he tosin sanovat - 300 dpi ( joka on tavallaan väärä termi ikean ollessa PPI no - samapa tuo). Paljon vähemmälläkin selviää, sillä tarvittava PPI/DPI määrä on 2,5 kertaa painon käyttämän rasterin tiheys. Jos se on taidepainossa yleinen 80 linjaa tuumalle, niin riittää 2,5 x 80 eli 200 ppi. Mutta älä ala riitelemään, painon kanssa kannattaa olla ystävä kuten anopinkin kanssa.

2. Neutraali värimaailma- 

Työstätä kuukausia teostasi ja..kuvaat sen sitten puhelimella sinnepäin sutaisten ja sekavaloissa. Huh. Hurjaa. Etkö arvosta työtäsi. Jotta värimaailma on mahdollisimman sama kuin teoksessasi sinun on koettettava luoda neutraali värimaailma.

Sinun pitäisi kuvata mieluiten valkoisessa tai mustassa huoneessa.

Sinun pitäisi sulkea kaikki muut valolähteet, paitsi omat valosi

Sinun pitää vetää pimennysverhot ikkunoihin.

ÄLÄ toistan ÄLÄ KOSKAAN kuvaa kamerasi suoralla salamalla.

Jos sinulla on oikeat valokuvaajan studiovalot, esim salamat olet voitonpäällä. Mutta jos sinulla on työmaaledit ja niiden edessä valoa hajoittava kalvo, suodinkangas tai valkoinen akryylilevy sinun pitää luoda taulusi kohdalla jokin targetti eli asia jolla neutraloit valon.

Karkeat ohjeet...

Ensin asetat kamerasi valkotasapainon eli WB:n - white balancen auringon kuvan kohdalle.

Sitten laitat valot päälle.

Vietä harmaakortin teoksen alareunan alle.

Laitat kameran M asentoon, ota pois kaikki automaattiasennot.

Otat kuvan säädettyäsi valotuksen etsimessä näkyvän mittarin mukaan.

Katso tarkkaan kuvaa kametran näytöllä. 

Suurenna kuvaa niin että vain osa talua näkyy ja katso että harmaakortin jokaisessa osassa on sävy. Siis musta ja valkoinenkaan eivät ole aivan puhki tai tukossa. ja harmaa plus värikiilassa on kaikissa kohdin dataa.

Ota kortti ja vie se tietokoneeseen.

Ota kuva auki Photoshopissa tms kuvankäsittely ohjelmassa.

Suurenna kuvaa niin että harmaakortti näkyy.

Ota esiin levels työkalu.

Ota siitä pipetti ja klikkaa sillä keskelle harmaakortin 18 % harmaata.

Kuvasi neutraloituu. 

Nyt tarkastele huolella värejä ym.

Jos neutraalius = OK, voit jatkaa kuvaamista.

RGB:stä CMYK. RGB on television ja näyttöjen väriavaruus. Siis Red - punainen, Green eli vihreä ja Blue eli sininen.  Painotyössä ja tulostuksessakin käytetään CMYK aluetta. C = cyan eli sinivihreä M = magenta eli purppura Y = on keltainen ja K = on musta. Kun viet rgb tiedoston painoon siitä tehdään ns. värierottelu eli cmyk. Älä tee sitä itse vaikka se on mahdollista, anna painon erotella kuvasi koska väriaineet ja paperi ym monet tekijät vaikuttavat lopputulokseen. Jos teet itse...homma voi mennä ja menee pieleen.

Taulun kuvaaminen

Ensiksi sinun on haettava teoksesi keskipiste. Mittaa  lattiasta teoksesi keskipiteeseen matka, se luku pitää olla sama kuin kamerasi etäisyys lattiasta. Vältyt vääristymiltä. Teoksesi kummastakin laidasta pitää olla sama matka kameraan. 

Nyt aseta valot vähintaan muutaman metrin päähän teoksessa ettei valon määrä le epätasainen. Olkoon tuo matka viisi kertaa lampun korkeus lattiasta ja lampunkin pitää olla teoksesi keksipisteen tasolla. Oleellista on että valo on yhtä voimakas ja lamput alle 45 asteen kulmassa. Laita kynä pystyyn keskelle taulua ja katso varjon suunta ja voima ja säädä sen mukaan lamppuja kauemmas tai lähemmäs ja ylös tai alas. Muista huntu lamppujen eteen.

Himmennä keskialueelle 5,6 - 8. Aloita aukosta ja säädä suljinnopeus sen mukaan. laita jalustaan painoa roikkumaan. haarukoi muutama suljinnopeus. Pidä ISO matalana esim 100 - 200. Jos voit kuvaa RAW muodossa, jotta kuvaa voi käsitellä helpommin.

Muista että jos öljyväripinta on kovin rosoinen se tekee varjoja. Ne voit välttää liikuttamalla valoja. Jos teoksen pinta kiiltää tarvitset polarisoitua valoa, sitä tarvitset myös jos kuvaat teosta lasin alla. Jos siis teoksesi on erittäin kiiltävä, voidaan käyttää polarisaatiosuotimia. Polarisaatiokalvo asetetaan valonlähteen eteen ja pyöräpolarisaatiosuodin objektiivin eteen. Polarisoidun valon heijastumat poistetaan asettamalla linssin edessä olevan suodin 90 asteen kulmaan kalvojen läpi päästämään valon suhteen. Käytännössä kiertämällä kameran suodinta jossain vaiheessa teoksesta poistuvat useimmat kiillot.

Muista laittaa yhteen kuviin mukaan harmaakortti. Kun olet neutraloinut valonvärin voit rajata kortin pois kuvasta. Tyynynvääristymän korjaat  Photoshopissa.

Veistoksen kuvaaminen.

Päätä millaisen miljoon halua mukaan ja mieti on kuvasi vaaka vai pysty. Mieti miten paljon veistoksen ulkopuolista tilaa näytät. Veistos voi olla ulkona tai ateljeessa. Pääasia että tausta on riittävän kontrastinen teoksen kanssa. Yleensä taustan pitää olla jokseenkin täysin epäterävä eli kuvatessa sinulla on suuri aukko esim 2.